Blogi

 

Velan vanhentuminen

Yleisesti

Velan vanheminen tulee ymmärtää kahdella tapaa. Ensinnäkin, jos saatava ei ole haettu ulosmitattavaksi, sovelletaan vanhenemiseen eri säädöksiä kuin silloin, jos ulosmittausta on haettu tuomion oikeusvoimalla. Toiseksi lainsäätäjä on hieman kummallisesti nimennyt lait, joiden perusteella velvoitteet vanhenevat. Velan vanhenemisella kun voidaan tarkoittaa velvoitteita yleisestikin. Lisäksi on syytä huomauttaa, että velkoja voi vedotessaan erityislainsäädäntöön saada velan vanhentumiseen noudatettavaksi pidempiä vanhentumisaikoja kuin mitä lex generalis, eli yleislaki oikeuttaisi.

Vanhentuminen

Vanhentuminen tarkoittaa lain sanamuotojen ja oikeustulkintojen perusteella puhtaasti ajan kulumiseen. Passiivisuus sekä velkojan että velallisen puolelta on vanhentumisen edellytys. Aktiivisuus velan perinnässä useimmiten estää velan taikka velvoitteen de facto vanhentumisen. Tässä kirjoituksessa esitetään ainoastaan yleisimmät vanhentumisajat, eikä huomioida erityislakeja.

Velan vanhenemisen yleisiä määräaikoja

Vuoden 2004 lakiuudistus nopeutti velan ja velvoitteiden vanhentumista. On huomautettava, että velan vanhentuminen voidaan katkaista vapaamuotoisesti tai oikeudellisesti. Tällöin velan vanhentumisaika ei kulu.

Yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta. Tämä alkaa kulua - ilman erityisiä edellytyksiä - mm. seuraavista päivistä: velan erääntymispäivästä tai kaupassa päivästä, jolloin kauppatavara (niin sanotun tradition tapahduttua) on luovutettu velalliselle. Muun muassa vahingonkorvauksista on erisäännökset samoin rikoksesta johtuvasta velasta.

Toinen merkittävä vanhenemisaika on 10 vuotta. Se pätee toistaiseksi myönnettyyn tai ehdollisesti syntyneeseen velkaan. Samoin se pätee silloin, kun lyhyempi vanhenemisajan edellytykset eivät täyty. Toisaalta talletukset esimerkiksi luottolaitoksiin eivät vanhene.

Täytäntöönpanossa noudatetaan omia vanhenemisaikoja. Epäselvissä tapauksissa kannattaa selvittää velan voimassaolo juristilta.

 

Jätä kommentti