Kilpailuoikeus

Kilpailuoikeuden alaan kuuluvat erilaiset kilpailunrajoitukset. Kilpailulainsäädäntö velvoittaa viranomaiset (Kilpailu- ja kuluttajavirasto, aluehallintovirastot, Euroopan komissio) puuttumaan sellaisiin elinkeinonharjoittajien menettelyihin, jotka vähentävät talouden tehokkuutta tai haittaavat muiden elinkeinonharjoittajien toimintaa. Kilpailulainsäädännöllä kielletään sellaiset kilpailunrajoitukset, joilla oletetaan olevan haitallisia vaikutuksia taloudelliselle kilpailulle.

Kilpailulaki sisältää säännökset myös yrityskauppavalvonnasta, jossa Kilpailu- ja kuluttajavirastolta on haettava lupa tietyt liikevaihtorajat ylittäville yrityskaupoille ennen niiden täytäntöönpanoa. Yrityskauppavalvonta on luonteeltaan ennaltaehkäisevää valvontaa, kun esimerkiksi kartellien ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön valvonnalla puututaan jälkikäteen jo tapahtuneisiin väärinkäytöksiin.

Kilpailua rajoittavat sopimusehdot

Yrityksen solmimat sopimukset eivät saa sisältää kilpailulain tai EU:n kilpailuoikeussäädösten vastaisia vapaata kilpailua rajoittavia ehtoja. Tällaisia ehtoja ovat muun muassa kartelleista sopiminen sekä määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, jossa vahvemmassa markkina-asemassa oleva yritys asettaa sopimuksessa vain itselleen edullisia ehtoja toisen osapuolen kustannuksella.

Yrittäjien ja yritysten tulee välttää etenkin sopimista a) osto- ja myyntihinnoista, b) tuotannon ja tuotekehityksen rajoituksista sekä c) asiakkaiden, markkinoiden ja hankintalähteiden jakamisesta. Myös sopimuksiin otettavat kilpailukieltoehdot tulee harkita tarkkaan, sillä kilpailuoikeus saattaa estää niiden käytön. Erityisesti kilpailevien yritysten tulee välttää tällaista sopimista.

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

Määräävä markkina-asema on sellaisella yrityksellä tai yritysten yhteenliittymällä, jolla on tietyllä alueella yksinoikeus tai muu niin määräävä asema, että se voi ohjata tietyn hyödykkeen hintatasoa ja toimitusehtoja tai muuten vastaavasti vaikuttaa kilpailuun tietyn hyödykkeen markkinoilla tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Määräävän markkina-aseman toteamiseksi on ensin määriteltävä kulloinkin relevantit hyödykemarkkinat, minkä jälkeen arvioidaan yrityksen markkinavoima näillä markkinoilla.

Jos yritys on määräävässä markkina-asemassa, se ei saa käyttää asemaansa väärin kilpailua estääkseen tai rajoittaakseen. Väärinkäyttöä on tyypillisesti ainakin:

  • kohtuuttomien hintojen tai muiden kauppaehtojen asettaminen suoraan tai epäsuorasti;
  • kuluttajien vahingoksi koituva markkinoiden, tuotannon tai tuotekehityksen rajoittaminen;
  • eri kauppakumppanien samankaltaisten suoritusten kohtelu erilaisin ehdoin; ja
  • sopimukseen liittymättömien lisäsuoritusvelvollisuuksien hyväksymisen edellyttäminen kauppakumppanilta sopimuksen syntymiseksi.

Horisontaaliset kilpailunrajoitukset

Samalla jakelu- tai tuotantoportaalla toimivien kilpailevien yritysten välisiä kilpailua rajoittavia menettelyitä kutsutaan horisontaalisiksi kilpailunrajoituksiksi. Kilpailulaki kieltää yritysten tai niiden yhteenliittymien tekemät päätökset tai yhdenmukaistetut toimintatavat, joilla rajoitetaan, vääristetään tai estetään kilpailua merkittävästi.

Kiellettyjä ovat erityisesti sopimukset, päätökset ja toimintatavat, jotka ovat:

  • osto- tai myyntihintoja suoraan vahvistavia;
  • muita kauppaehtoja vahvistavia;
  • markkinoita, tuotantoa, investointeja tai tuotekehitystä rajoittavia;
  • hankintalähteitä tai markkinoita rajoittavia;
  • eri kauppakumppaneiden samankaltaisten suoritusten epätasa-arvoiseen kohteluun ja epäedulliseen kilpailuasemaan johtavia; tai
  • sopimuksen osapuolelle sopimuksen syntymiseksi sellaisia pakollisia ehtoja asettavia, että sopimusosapuolen on sitouduttava lisäsuorituksiin, jotka eivät ole yhteydessä sopimuksen varsinaiseen kohteeseen.

Poikkeuksellisesti kilpailua rajoittava toimi voi kuitenkin olla sallittukin. Näin on, jos toimenpiteellä tosiasiassa edistetään kilpailua enemmän kuin rajoitetaan. Kilpailulaki asettaa kuitenkin tällaisille sallituille menettelyille tiukat kriteerit, joista jokaisen on täytyttävä. Yrityksen on itse arvioitava menettelyn sallittavuus ja kannettava vastuu arviostaan. Tässä arviossa on usein syytä käyttää apuna oikeudellista neuvonantajaa.

Kartellit ovat horisontaalisista kilpailunrajoituksista tyypillisimpiä. Kartellit voivat koskea sopimista yhteisistä hinnoista tai -suosituksista (hintakartellit), markkinoiden tai hankintalähteiden jakamisesta tai tuotannon rajoittamisesta, tarjouskilpailuun osallistumisesta yhdessä omien tuottojen kasvattamiseksi (tarjouskartellit) tai yksityiskohtaisten hinta-, myynti- tai kustannustietojen vaihtamisesta.

Vertikaaliset kilpailunrajoitukset (toimitus- ja jakelusopimukset)

Keskenään eri jakelu- tai tuotantoportaalla toimivien kilpailevien yritysten välisiä kilpailua rajoittavia menettelyitä kutsutaan vertikaalisiksi kilpailunrajoituksiksi. Tällaiset tulevat kyseeseen erityisesti toimitus– ja jakelusopimusten kohdalla, jotka ovat eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien yritysten (esimerkiksi valmistaja–tukkukauppias, komponenttivalmistaja–tuotevalmistaja) välisiä. Päämiehen ja kauppaedustajan edustussopimuksia vertikaaliset kilpailunrajoitukset eivät yleensä koske.

Jos tällainen sopimus sisältää ehtoja, jotka rajoittavat tavarantoimittajaa tai ostajaa, saattaa kyse olla kilpailulain ja EU:n kilpailuoikeussääntöjen kieltämästä kilpailunrajoituksesta. Tyyppiesimerkkejä vertikaalisista kilpailunrajoituksista ovat muun muassa:

  • ehto, jolla tuotteen valmistaja antaa vain yhdelle myyjälle oikeuden myydä tuotetta tietyllä alueella (yksinmyynti);
  • kilpailukieltoehto, joka velvoittaa myyjän myymään vain yhtä tuotemerkkiä; • valikoivat jakelujärjestelmät eli jälleenmyyjien valinta laadullisten tekijöiden perusteella;
  • franchising-sopimukset;
  • vähittäis- ja enimmäismyyntihintoja koskevat ohjeet;
  • velvoite myydä yhtä useampaa erillistä hyödykettä yhdessä (sitominen); ja
  • ehto, että toimittaja saa myydä jotain lopputuotetta vain yhdelle ostajalle.

Tällaiset kilpailunrajoitukset voivat joskus olla sallittuja. Näin on, jos toimenpiteellä tosiasiassa edistetään kilpailua enemmän kuin rajoitetaan. Yrityksen on itse arvioitava menettelyn sallittavuus, ja se kantaa arviostaan vastuun. Arvioinnin tekemisessä auttavat Euroopan komission ryhmäpoikkeusasetus ja suuntaviivat. Ryhmäpoikkeusasetuksen perusteella sopimuksiin sisältyvät rajoitukset oletetaan sallituiksi, jos sekä tavarantoimittajan että ostajan markkinaosuudet ovat kumpikin enintään 30 prosenttia. Jos raja ylittyy, kilpailunrajoitus voi olla kielletty.

Vakavimpia kilpailunrajoituksia sopimukset eivät kuitenkaan koskaan saa sisältää. Näistä merkittävimpiä ovat:

  • verkkokaupan täydellinen kieltäminen;
  • jälleenmyyntihinnan määrääminen sitovasti; ja
  • markkinoiden jakaminen jakelijoille alueittain tai asiakkaittain, esimerkiksi rinnakkaistuonnin estäminen.

Yrityskauppavalvonta

Kilpailuoikeuteen kuuluu myös yrityskauppavalvonta. Kilpailu- ja kuluttajavirastolta on haettava lupa tietyt liikevaihtorajatylittäville yrityskaupoille ennen niiden täytäntöönpanoa. Nämä liikevaihtorajat ovat seuraavat:

  1. yrityskaupan osapuolten yhteenlaskettu liikevaihto ylittää 350 miljoonaa euroa; ja
  2. vähintään kahden yrityskaupan osapuolen Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää kummankin osalta 20 miljoonaa euroa.

Ilmoitus sanotut liikevaihtorajat ylittävästä yrityskaupasta voidaan tehdä, kun kaupan osapuolet voivat riittävän varmasti osoittaa viranomaiselle aikomuksensa yrityskaupan toteuttamiseen. Ilmoitus on tehtävä viimeistään ennen kaupan täytäntöönpanoa. Suunnitellusta yrityskaupasta voi keskustella Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa etukäteen.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto käsittelee yrityskauppailmoituksen enintään 4 kuukaudessa. Yrityskauppaan puututaan, jos se estää tehokasta kilpailua Suomessa olennaisesti. Erityisesti määräävän markkina-aseman muodostuminen tai vahvistuminen voi olla esteenä kaupalle.

Jos kauppa ei selvästi vaikuta kilpailuun haitallisesti tai tällaiset vaikutukset voidaan estää suunnitellusti, kauppa hyväksytään kuukaudessa. Jos kauppa voi vaikuttaa kilpailuun haitallisesti, asia siirretään perusteelliseen jatkokäsittelyyn. Käsittelyssä kuullaan yrityskaupan osapuolten merkittävimpiä kilpailijoita, tavarantoimittajia ja asiakkaita. Viranomainen voi hyväksyä kaupan ehdollisena esimerkiksi niin, että kaupan osapuolten on myytävä jokin liiketoiminta. Jos ehtojen asettaminen ei riitä, markkinaoikeus kieltää yrityskaupan.

Yrityskaupan saa panna täytäntöön vasta sitten, kun Kilpailu- ja kuluttajavirasto on antanut lopullisen hyväksyvän päätöksen.

Seuraamukset

Kilpailuoikeuden vastaiset sopimusehdot ovat oikeudellisesti tehottomia eli vaikutuksettomia. Niihin ei siis voi vedota sopimuksen osana.

Kilpailulainsäädännön kieltoja rikkoneelle yritykselle tai elinkeinonharjoittajalle voidaan lisäksi määrätä merkittävän suuruisia hallinnollisia seuraamusmaksuja. Maksujen suuruus voi olla jopa 10 % yrityksen tai elinkeinonharjoittajan kokonaisliikevaihdosta. Rikkomuksista vahinkoa kärsineillä tahoilla on lisäksi oikeus vaatia vahingonkorvauksia kilpailulainsäädäntöä rikkoneelta.