Oikeudenkäynnit ja tuomioistuimet

Oikeudenkäynnissä puolueeton tuomioistuin ratkaisee jutun asianosaisten välisen riidan ja vahvistaa sen, mikä on kulloinkin kyseessä olevassa asiassa lainmukaista.

Suomalainen tuomioistuinjärjestelmä jakautuu yleisiin tuomioistuimiin (käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus), hallintotuomioistuimiin (hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus) sekä erityistuomioistuimiin (markkinaoikeus, vakuutusoikeus, työtuomioistuin ja valtakunnanoikeus). Näistä yritysten kannalta keskeisimmässä asemassa ovat yleiset tuomioistuimet, joissa käytävät oikeudenkäynnit jaetaan Suomessa kolmeen pääryhmään: riita-asioihinrikosasioihin ja hakemusasioihin.

Riita-asiat eli siviiliprosessi

Rikosasiat

Välimiesmenettely

Oikeusturvavakuutus

Riita-asiat eli siviiliprosessi

Yritys joutuu oikeudenkäynnin osapuoleksi eli asianosaiseksi useimmiten erilaisten sopimuksia koskevien riitojen seurauksena. Tällaiset riita-asiat ovat ns. dispositiivisia-riita-asioita, joissa asianosaiset voivat vapaasti sopia välisensä riidan haluamallaan tavalla vielä tuomioistuimessakin. Riita-asian oikeudenkäyntiä sääntelevä laki on oikeudenkäymiskaari.

Yritys voi olla riita-asian asianosaisena joko kantajan, eli oikeudenkäynnin käynnistäneen osapuolen, tai tämän vastapuolen eli vastaajan roolissa. Oikeudenkäynnin asianosaisena olevan elinkeinonharjoittajan on suositeltavaa käyttää asiansa ajamisessa apunaan oikeudenkäyntiavustajaa tai –asiamiestä, jollaisena saa toimia asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja.

Syntyneet erimielisyydet pyritään yleensä ratkaisemaan sovinnollisesti. Jos sovintoon ei päästä ja asia halutaan viedä tuomioistuimeen, riita-asian oikeudenkäynti pannaan vireille haastehakemuksella. Haastehakemuksessa jutun kantaja ilmoittaa vaatimuksensa vastapuolelleen perusteineen sekä mahdolliset todisteet. Haastehakemuksessa vaaditaan vastapuolelta yleensä myös oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Pääsääntö on, että jutun hävinnyt on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.

Tämän jälkeen tuomioistuin antaa vastaajalle haasteen ja pyytää siltä yleensä kirjallista vastausta haasteeseen. Vastauksessaan vastaaja perustellusti joko kiistää tai myöntää kantajan kanteen. Vastauksen antamisen laiminlyönti määräajassa voi johtaa siihen, että kantajan kanne hyväksytään yksipuolisella tuomiolla sellaisenaan.

Varsinainen prosessi jakautuu yleensä kirjalliseen ja/tai suulliseen valmisteluun sekä suulliseen pääkäsittelyyn eli varsinaiseen oikeudenkäyntiin. Pääkäsittely koostuu alkukeskustelusta, asiaesittelystä, todistelusta ja loppupuheenvuoroista. Tuomio annetaan joko heti pääkäsittelyn päätteeksi tai myöhemmin kansliapäätöksenä.

Käräjäoikeuden riita-asiassa antamasta tuomiosta voi valittaa hovioikeuteen, jos se myöntää asiassa jatkokäsittelyluvan. Hovioikeuden tuomiosta voi puolestaan valittaa korkeimpaan oikeuteen, joka ottaa asian käsiteltäväkseen, jos se myöntää asiassa valitusluvan. Valituslupahakemus voidaan korkeimmassa oikeudessa hyväksyä ainoastaan tiettyjen, tiukasti laissa määriteltyjen perusteiden nojalla.

Rikosasiat

Rikosoikeudenkäynnin asianosaiseksi yritys ja sen piirissä toimivat henkilöt saattavat joutua joko vastaajan, eli rikoksesta syytetyn, tai asianomistajan, eli rikoksen uhrin roolissa. Yritystoiminnan kannalta relevantteja rikoslaissa säädettyjä rikoksia ovat muun ohella elinkeinorikokset, petokset ja muu epärehellisyysvelallisen rikoksettyörikokset, sekä ympäristörikokset.

Rikosasian vastaajana on aina luonnollinen henkilö – yrityskontekstissa yrityksen piirissä toimineet luonnolliset henkilöt. Elinkeinonharjoittaja tai muu oikeushenkilö, jonka piirissä on tehty rikos, voidaan kuitenkin tuomita maksamaan yhteisösakkoa.

Rikosprosessia edeltää poliisin suorittama esitutkinta. Esitutkinnassa selvitetään, onko rikos tapahtunut, keitä asia koskee, mitä on tapahtunut ja olosuhteet muutenkin. Poliisi suorittaa esitutkinnan, jos on (pientäkin) syytä epäillä rikoksen tapahtuneen. Asianomistajarikoksissa esitutkinnan toimittaminen edellyttää, että jutun asianomistaja vaatii rikoksesta epäillylle rangaistusta. Yritystoiminnan kannalta relevantteja asianomistajarikoksia ovat muun muassa yritysvakoilu, yrityssalaisuuden rikkominen tai väärinkäyttö, kilpailumenettelyrikos, lievä petos, luottamusaseman väärinkäyttö sekä aineettomien oikeuksien loukkausrikokset. Asianosaisella on oikeus käyttää esitutkinnassa apunaan oikeudenkäyntiavustajaa.

Esitutkinnan jälkeen asia siirtyy syyttäjälle syyteharkintaan. Jos rikoksesta epäillyn syyllisyydelle on todennäköisiä syitä, syyttäjä nostaa syytteen toimittamalla haastehakemuksen käräjäoikeuteen. Haastehakemuksessa kuvataan epäillyt teot ja ilmoitetaan, mistä rikoksesta vaaditaan rangaistusta. Jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta, jutun asianomistaja voi puolestaan nostaa haastehakemuksella syytteen ja ajaa sitä yksin.

Haastehakemuksen saatuaan tuomioistuin antaa asiassa haasteen, jossa se pyytää vastaajalta kirjallista tai suullista vastausta häntä vastaan esitettyihin vaatimuksiin. Rikosoikeudessa voidaan vaatia rangaistuksen lisäksi myös rikokseen perustuvia yksityisoikeudellisia vaatimuksia kuten vahingonkorvausta. Vastauksessaan vastaajan tulee ilmoittaa kantansa näihin vaatimuksiin perusteineen ja ilmoittaa mahdolliset todisteet.

Itse rikosoikeudenkäynti on pääsääntöisesti julkinen ja suullinen. Jos asia on monimutkainen tai epäselvä, rikosasiassa voidaan järjestää (suullinen) valmistelu ennen varsinaista pääkäsittelyä. Pääkäsittelyssä selvitetään ensin, että kaikki asianosaiset ovat paikalla. Tätä seuraavat alkukeskustelu, asiaesittely, todistelu ja loppupuheenvuorot. Rikosprosessi päättyy tuomioistuimen langettavaan (eli syylliseksi julistavaan) tai vapauttavaan (eli syytteet hylkäävään) tuomioon, joka annetaan pääkäsittelyn päätteeksi tai myöhemmin kansliatuomiona. Tuomioistuin voi tuomita vain teoista, joista on vaadittu rangaistusta. Rikoksesta tuomittu on velvollinen korvaamaan asianomistajan oikeudenkäyntikulut sekä valtiolle laissa säädetyt kustannukset.

Rikosoikeudenkäynnissä on suositeltavaa käyttää aina apuna oikeudellista avustajaa.

Välimiesmenettely

Liike-elämän riidat ratkaistaan usein yleisten tuomioistuinten sijaan välimiesmenettelyssä. Tämä kuitenkin edellyttää, että riitojen ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä on yhdessä sovittu asianosaisten välisellä sopimuksella (välityslausekkeella). Välimiesmenettelyssä riidan ratkaisee tuomioistuimen sijasta yksityinen välimiesoikeus, jonka jäseninä toimii asiasta riippuen 1–3 välimiestä.

Välimiesmenettely poikkeaa tuomioistuinprosesseista erityisesti siinä, että välimiesoikeuden antamat tuomiot eli välitystuomiot ovat lähtökohtaisesti aina lopullisia. Niistä ei voi valittaa kuten tuomioistuinten ratkaisuista. Välitystuomio voidaan kuitenkin panna täytäntöön eli toteuttaa käytännössä pakollakin. Toisin kuin pääsääntöisesti julkiset tuomioistuinprosessit, välimiesmenettely on myös luottamuksellista. Tämä merkitsee sitä, että välimiesmenettely, riidan osapuolet ja välitystuomio eivät ole yleensä julkisia.

Välimiesmenettelylle luonteenomaista on, että jutun osapuolet saavat sopia menettelyn toteuttamisesta (muun ohella kielestä, paikasta, sovellettavasta lainsäädännöstä sekä välimiesten määrästä ja heidän valitsemisestaan) siten kuin haluavat. Välimiesmenettely on yleensä myös nopeampaa kuin tuomioistuinmenettely.

Oikeusturvavakuutus

Elinkeinonharjoittaja voi varautua oikeusriitoihin ja niiden aiheuttamiin kustannuksiin oikeusturvavakuutuksella. Oikeusturvavakuutus voi olla oma erillinen vakuutuksensa tai yrityksen muiden vakuutusten osa. Oikeusturvavakuutuksesta korvataan yrityksen toimintaan liittyvien riita-, rikos- ja hakemusasioiden välttämättömiä ja kohtuullisia asianajokuluja. Suurin osa oikeusturvavakuutuksista kattaa vain yleisissä tuomioistuimissa käsiteltävät asiat, ja ainoastaan vakuutuksenottajan omia oikeudenkäyntikuluja (ei siis vastapuolen) korvataan. Yrityksen, sen osakkeiden, yhtiöosuuden tai liiketoiminnan luovutukseen liittyvät kulut sekä konkurssiin, ulosottoon, yrityssaneeraukseen, aineettomiin oikeuksiin ja oikeushenkilön rangaistusvastuuseen liittyvät asiat ovat yleensä vakuutuksen ulkopuolella. Vakuutuksen käyttäminen edellyttää, että jutussa käytetään asiamiehenä asianajajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa. Oikeusturvavakuutusten ehdot ja korvausmäärät vaihtelevat, joten oman vakuutuksen ehdot tulee aina selvittää tarkkaan vakuutuskirjasta.